Tuntuu pahalta, erittäin pahalta. Tänne kirjoitan näköjään aina silloin kun kaikista pahimmalta tuntuu. Mun muru, mun kultarakas on nyt sitten ollut kaksi päivää armeijassa. Minulle se on vaan niin vaikeaa, vaikka tiedän että nähdään melkein joka toinen viikonloppu. On vaan niin vaikeeta kun tietää ettei aina pääse purkamaan päivän tapahtumia jollekin. Mun Rakkaalle. Paha oloni johtuu siitäkin kun siihen on tottunut, tottunut siihen että hän tietää missä olen, mitä teen. Tällä hetkellä en pysty ajattelemaan mitään muuta. Ehkä se menee ohi, en tiedä. Tuu kulta takas, mun kaikkuun nukkumaan.